"Hymyile". Niinkuin varmaan ootte huomanneet, oon nyt postaillut taas useammin. Oon yrittänyt keskittyä enemmän niihin hyviin ja kivoihin asioihin mun elämässä ja olla ajattelematta huonoja asioita. Mun kohdalla tollanen tosin vaatii kamalasti tsemppiä ja pinnistelyä, koska tunnetusti takerrun aina niihin kurjiin asioihin ja uppoan ihan täysin tyhjyyteen ja masennukseen jos/kun sellaiseen on aihetta. Välillä on niitä päiviä, jolloin tunnen itseni iloiseksi, mutta vastapainoksi on myös niitä päiviä jolloin tunnen itseni kamalan heikoksi ja väsyneeksi. Mulle kaikissa elämän vastoinkäymisissä tärkeintä on, että mulla on niitä henkilöitä keiden kanssa voin puhua ja ketkä kuuntelee. Saan muilta toivoa ja tsemppiä joka on mulle ehkä paras voiman lähde. Jos tilanne on se, että oon haavoittunut, mulle on sanoinkuvaamattoman tärkeää muiden tuki.
"In life, you will realize there is a role for everyone you meet. Some will test you, some will use you,
some will love you, and some will teach you"
Mutta sainhan mä tungettua tähän postaukseen jotain muutakin kun surun purkauksen, nimittäin vähän päivän asua, joka tuli tosin repäistyä kaapista ja heitettyä aika nopeaan päälle. Ihan kivalta näyttää kuitenkin!
Voisin lopettaa tän tekstin sanomalla "elämä jatkuu", ja antamalla itsestäni positiivisen ja vahvan kuvan, mutta en sitä tee, koska koen, että nuo adjektiivit ovat aika kaukana siitä millaiseksi oloni koen tällä hetkellä. Joten tähän loppuun; Hyviä aurinkoisia päiviä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti