Ei nyt sentään. Vaikka eikö tällainen tapa olekin juuri tyypillinen - täysi muutos elämässä, kaikki on käännettävä ylösalaisin, mukavuusalueelta on pakko poistua mahdollisimman kauas...
Itse uskallan toimia kyseisen kaavan mukaan vain siinä määrin, että voin muistella kulunutta vuotta, ja kaikkea sitä, mitä se on tuonut tullessaan. Sanonta "Isn´t it funny how day by day nothing changes, but when you look back, everything is different" on aikalailla totta. Kuulostaa varmasti tylsän kliseiseltä, mutta itselle kulunut vuosi on kyllä tuonut tullessaan jättisuuren lastin uutta, niin hyvää kuin huonoakin. Positiivisesti ajateltuna enemmän hyvää, koska huonostakin olen jotain aina oppinut.
Mulle ehdottomasti merkittävintä on ollut oma henkinen kasvu. Ja se on vielä tapahtunut jokseenkin itselle aika miellyttävään suuntaan. On ollut mahtavaa tajuta, että joidenkin asioiden hyväksyminen ja tajuaminen tekee omasta elämästä oikeasti todella paljon helpompaa. Esimerkkinä 16- vuotias järjettömän katkera Roosa on nykyään jotain aivan muuta kuin katkera. On ollut huojentavaa tajuta, että katkeruus tai kaunan kantaminen muita ihmisiä kohtaan on loppupeleissä lähinnä itselle suurin lasti.
Rankkoja ja ikäviä asioita on myös ollut matkassa, välillä vähän liiankin tiuhaan tahtiin. Mitään asioita ei saisi pitää itsestäänselvyytenä... Esimerkiksi terveyttä. On tapahtunut sen verran ikäviä asioita normaalia suuremmassa mittakaavassa, että niiden myötä on oppinut arvostamaan enemmän pieniä asioita. Vastapainoksi on myös oppinut näkemään asioista postiivisemmat puolet negatiivisia ennen, sekä myös minimalisoimaan negatiivisia asioita. Jos iho on ollut karmeassa kunnossa, niin sitten on. Ennen se olisi aiheuttanut mulle kamalasti mielipahaa, mutta koska joihinkin asioihin verrattuna se on mun kohdalla niin naurettavan pieni asia valituksen aiheeksi, hyväksyn mielummin sen faktan, että pari punaista näppyä helottaa otsalla, ja jatkan päivää iloisesti eteenpäin.
Hyväksyvämpi, hellempi, nöyrempi. Sellainen musta on tullut sekä itseäni, että muita kohtaan. Asioita on jopa vaikeaa selittää auki, jotkut asiat on vain tajuttava itse kokemuksen kautta.
" One day a school teacher wrote on the board the following:
9x1=7
9x2=18
9x3=27
9x4=36
9x5=45
9x6=54
9x7=63
9x8=72
9x9=81
9x10=90
When she was done, she looked to the students and they were all laughing at her, because of the first equation which was wrong, and then the teacher said the following;
I wrote that first one wrong on purpose, because I wanted you to learn something important. This was for you to know how the world out there will treat you. You can see that I wrote RIGHT 9 times, but none of You congratulated me for it, but you all laughed and criticized me because of one wrong thing I did.
So this is the lesson;
The world will never appreciate the good you do a million times, but will criticize the wrong thing you do..."
...Olenhan mä tämän huomannut. Mutta... Yksi maailman tärkeimmistä asioista mulle on edelleen se, että pyrin olemaan mahdollisimman hyvä, ja reilu ihminen - jos vain voin saada omilla teoilla muille hyvän mielen, niin aivan mahtavaa! Mulle riittää, että koen itse tehneeni kivasti ja hyvin. Vaikka muut eivät sitä aina huomioisikaan tai arvostaisikaan, mulle itselle tulee hyvä mieli siitä, että olen tehnyt jotakin hyvää ja se riittää. Välillä on tyydyttävä vähempään ja joskus vähempi on riittävän hyvä tuodakseen mukana jotakin muuta hyvää.
Ja mikä parasta, olen oppinut antamaan itselleni asioita anteeksi, aina ei tarvitse olla niin kovin ankara, lankaa saa löysätä aina silloin tällöin.
Menin viimeyönä nukkumaan vasta reilusti puolenyön jälkeen. Heräsin iltapäivällä, kun aurinko oli jo laskemassa. Katsahdin kelloon; 16.00! Voi pyhä Sylvi sentään!! Mutta sitten tullaan taas kohtaan, jossa käyn mielessäni läpi, että tippaakaan päivän kulkua ei tule helpottamaan se, että sätin itseäni siitä, että olen heittänyt kallisarvoista aikaa hukkaan nukkumalla auringonlaskuun. Sitten sitä on repäistävä itsensä ylös ja tehtävä mitä on tehtävissä. Lähdin salille, ja oli muuten hyvät jumpat!! Tottakai rajansa kaikella, eikä tällaista sovi tapahtua liian usein. On päiviä jolloin pitäisi siivota, tiskata, laittaa ruokaa, urheilla, käydä kaupassa, lukea ja vielä mennä töihin. On ihan ok, jos kaikkea ei aina ehdi tunkea samaan kuuden tunnin aikatauluun.
Uskokaa tai älkää, mun ystävät kyllä tietävät, että mä olen aina ollut mestari yliajattelemaan, kritisoimaan itseäni, panikoimaan tulevasta ja kaikesta aivan turhasta... Elämä kuitenkin on opettanut, että itselle lempeintä on ottaa välillä rennommin.
Keväällä 2016 ylioppilaskirjoitusten aikaan mun kroppa kävi aivan järkyttävän hulluilla ylikierroksilla. Stressasin koulun lisäksi kaikesta muusta elämästä, sen hetkisestä ei niin kukoistavasta parisuhteesta ja omasta vapaa-ajasta niin paljon, että oli käydä köpelösti... Kropalla meni kauan "toipua" tosta kaikesta. Se on kaikki itse itselleen aiheutettua, suurimmaksi osaksi ainakin jos ei aivan kokonaan.
Merkittävin asia, joka mussa itsessäni on muuttunut, on aivan varmasti asenteet. Joku ei ehkä olekaan enää niin hurja teinipissis, hahhah! No ei nyt sentään, mutta kyllä on pakko myöntää, että kuluneen vuoden aikana on tullut vartuttua ja kypsyttyä henkisesti varmasti enemmän kuin ikinä ennen! Huomaa siis, että lähennytään kahtayhtä, eikä olla enää kuusitoista.
Kaikkea on ihan mahdotonta yrittää tunkea tähän samaan tekstiin, mutta nyt kun aion kirjoitella entistäkin tiuhempaan tahtiin, veikkaan, että muutos on aika selkeästi huomattavissa, varsinkin mun tuntemilla ihmisillä, tai heillä jotka mun blogia ovat ikinä aikaisemmin seurailleet tai lueskelleet. Kaikkea en myöskään edes yritä tunkea teidän luettavaksi, koska kaikkea ei aina tarvitse edes yrittää sanoa ääneen. Voin kuitenkin luvata, että tulen paneutumaan tässä tekstissä esille tulluihin asioihin paremman ajan tullen.
Tottakai on myös todella ikävää, että mun vuoteen on mahtunut lukuisia päivä, jolloin olen ollut aivan poikki ja itkenyt silmämunat lähes irti päästä. Sitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tajuaa, kuinka hullu paikka maailma on, täynnä ihmisiä, jotka tekevät pahaa. Mutta niistäkin hetkistä on selvitty, ja edelleen pystyn olemaan aidosti onnellinen, hymyilemään valkoinen hammasrivistö kiiltäen naururypyt silmäkulmissa, ja näkemään silti kaiken kauniin ympärillä.
