Näinkö mä nyt vihdoin saan monen vuoden jälkeen taas aikaiseksi höpöttää vähän iho -juttuja tänne... Viime kerrasta onkin aikaa. En edes muista mikä tilanne mun ihon kanssa oli viimeksi, ja miltä mun lärvi mahtoi näyttää. Kaikki nämä vuodet sitten yläasteen puolivälin, oon aina silloin tällöin kärsinyt pahasta aknesta, syönyt siihen todella vahvoja lääkkeitä
(roaccutan), ja kärsinyt vuorostaan lääkkeen aiheuttamista haitoista. Tai noh, aknesta olen kyllä kärsinyt koko ajan viimeiset hmm viisi (?) vuotta, mutta ihon kunto on vaihdellut hyvästä huonoon ja päinvastoin.
Kuluneen vuoden aikana mun vatsa on kenkkuillut ikävästi; oon tullut huomanneeksi, että useat ruoka-aineet eivät sovikaan mulle enää, ja vatsa reagoi herkästi sellaisiin ruoka-aineisiin, joita en vähään aikaan ole nauttinut.
Viime kesänä päätin, että mähän en sitä myrkyllistä iholääkettä kehooni enää laita! Päätin, että mun on pärjättävä ilman sitä. Joka tapauksessa iho huononi ja meni taas todella ikävään kuntoon, jolloin heikkona lenkkinä aloitinkin mulle joskus aikaisemmin määrätyn kuurin, jota en ollutkaan ikinä aloittanut ja se oli lojunut mulla kotona. Heti kuitenkin sen aloitettuani lääkkeen sivuvaikutukset tulivat riesaksi. Mun iho kuivui kamalasti, tällaisen sokean myyrän silmät olivat ku hiekkapaperia käyttäessäni piilareita. Huomasin muutenkin, että mun keho ei varmastikaan laukonut hurraa -huutoja mun syödessä taas liian monetta kertaa tota lääkettä. Sain kehotuksen lopettaa sen.
Tämän jälkeen kuulin ensimmäistä kertaa ikinä, että mun oli saatava vatsa kuntoon, koska iho ei voi hyvin, jos, noh suolistokaan ei toimisi normaalisti. Ja näinhän se on. Jo pari viikkoa mun vatsa on toiminut lähes normaalisti, enkä muista millon viimeksi musta olisi tuntunut näin kauan näin normaalilta! -Tämän seurauksena, kappas vain, mun iho on myös voinut paremmin. Onpa huoletonta, kun voi ravata joka paikassa hoitamassa hommia ilman että joutuu läiskimään naamaansa yhtään mitään!
Tällä hetkellä siis ainakin yksi asia on kohdallaan haha, ja mä olen tyytyväinen. Varmasti yks asia joka tähän ihoon vaikuttaa myös, on stressi. Stressaaminen onkin mun taidoista ihan ykkösluokkaa, joten viime aikoina oon yrittänyt ottaa rennomman asian kaikkeen ja yleisestikin elämään positiivisella asenteella. Iloista ja hyväntuulista Roosaa on kivempi katsella, kuin huonotuulista Roosaa, ja mikä parasta, olisi kaikista ihaninta, jos onnistuisin omalla hyvällä mielellä ja fiiliksellä parantamaan jonkun muunkin päivää ja tuomaan hymyä muiden huulille.
Mitä olisikaan iholöpinä ilman kuvia, toisin sanoen todisteita, päätin julkaista tällaiset naturellit fotot. Tottakai ihossa on vieläkin jälkiä, enkä usko, että tulen koskaan omistamaan täysin sileää, vauvan peppuun verrattavissa olevaa ihoa, mutta mun mielestä näky on aika hyvä, ainakin kun vertaa siihen, mitä iho on joskus ollut. Tehän ette näitä kuvia osaa verrata menneeseen, koska en ole julkaissut kuvia tästä ihosta huonossa kunnossa. Ehkä jonain päivänä uskaltaudun siihenkin...
