Dinner

Tänään illallistettiin kanasalaatin parissa, jonka olin jo joskus aikaisemmin Vilmalle luvannut loihtia, ja näin se sitten sattuikin viimeiselle illalle! Vietettiin useampi tunti kokkaillen, syöden ja jutellen.

Mun pää lyö nyt ihan tyhjää, eikä kello kahdelta yöllä mun sisäinen bloggaajakaan ole niinkään huipussaan. Kuuden tunnin päästä oon jo marssimassa kohti lentokenttää. Koko tämän päivän oon taistellut noiden kassien ja matkalaukkujen kanssa ihan kyllästymiseen asti, ja vielä lisää on edessä. Untakin pitäisi ehtiä saada, mutta nukkua ehtii lentokoneessakin.

Pakko saada tietokone pakattua jotta voin alkaa taistelemaan muiden kamojen kanssa. Adios, Suomessa nähdään!

Only 6 days left!!

Yksinumeroinen luku mun "days until" -sovelluksessa!! Niin outoa, että voin jo sanoa saapuvani kotiin tällä viikolla! Viimeiset kaksi kuukautta täällä Espanjassa on mennyt kamalan nopeasti!! Vaikka täällä viettämäni aika ei olekaan ollut kahta kuukautta pidempi, olen ehtinyt oppimaan paljon uutta. Kahvinkin osaan tilata espanjaksi, haha!

On niin paljon ihania ja positiivisia juttuja, joita odotan palatessani Suomeen! Olen viimeiset pari viikkoa stressannut kamalasti kotiin paluuta. On hirmu jännittävää kahden kuukauden jälkeen nähdä kaikki kaverit! "Mitä jos kaikki asiat ovat ihan muuttuneet", "mitä jos kukaan ei odota mua suomeen"?

Muutos ilmastossa tulee olemaan tällaiselle vilukissalle iso pala. 20 asteen ero lämpömittarissa alemmas ei kuulosta miellyttävältä. Ja se kaikki hullunmylly kotona. En enää asukaan kahdestaan mummin kanssa, vaan yhtäkkiä mun taloudessa on mun lisäksi neljä muutakin henkilöä, joista kaksi pienintä on vielä siinä "Yääääh lupasit että saan mennä lastenohjelmien jälkeen ulos" -iässä... No ei nyt aivan, onhan mulla perhettäkin ikävä. Ainakin vähäsen ;)

Kaikista kauhein ikävä mulla on kaikkia kavereita! Ja tietysti sitä, kuinka viikonloppu aamuna haluaisin nukkua rauhassa pitkään, mutta pieni valkoinen hauveli rientää (äidin pyynnöstä tietenkin) hyppimään mun sänkyyn ja pusuttelemaan hullun lailla. Ellei se ole meidän hauveli joka mut herättää, niin todennäköisesti äiti on innostunut pesemään mun peilejä lauantai-aamuna, tai sitten joku alakerrassa pitää niin kovaa meteliä, että varmasti raikuu koko pääkaupunkiseudulla!

Mun rahatkin loppui kesken, joten nyt vaan sormet ristissä toivon, että kaikki kamat mahtuisi matkalaukkuun takas tullessani ylittämättä painorajaa. Oon tosin jo suunnitellut varatoimenpiteen, jolloin mun tulee puetuksi päällekkäin jokainen laukkuun mahtumaton vaate alusvaatteita myöten. Paras siis, että laukussa on tilaa, että mahdun itse lentokoneessa istumaan ilman että mun kerrospukeutuminen estäisi mun takapuolen mahtumisen penkkiin. Olenpa hauskalla tuulella, tai ehkä vaan väsynyt...

Toivottavasti olen tervetullut kotiin ♡

El Toro

Viikonloppu tuli vietettyä aika rauhallisissa tunnelmissa. Eilisestä päivästä Malagan Vanhassakaupungissa kirjoittelen kun kohti rientävä koeviikko antaa siihen aikaa.

Tänään kiivettiin Vilman kanssa El Torolle, joka on iso rautainen härkä lähellä olevalla vuorella. Härkä toimii niinsanottuna Espanjan tunnuksena, ja samalla mainostaen espanjan perinteistä alkoholimerkkiä (jokseenkin näin...). Oltiin varattu vähän reilummin aikaa kiipeämiseen, mitä se loppujen lopuksi vei. Meillä ei ollut kiire mihinkään, joten hengaitiin vuorella hetki jutellen ja kameraa räpläten.

Ihastuin noihin Vilman Niken kenkiin!! Ihanat vai mitä?!

Uutta asustetta jalkaan!

Mulla ei pahemmin ole ollut tapana esitellä mun täältä ostamiani ostoksia, joten päätin nyt vaihtelun vuoksi vilauttaa kenkiä jotka ostin. Reilun kuukauden metsästyksen jälkeen löysin aikalailla etsimääni vastaavat mustat korolliset nilkkurit. Mun suuri toive noihin kenkiin liittyen oli, että ne olisivat traktoripohjaiset, mutta melkein jokaisen täällä olevan kenkäkaupan koluttuani luovuin traktoripohjaisten kenkin etsimisestä. Onneksi löysin nämä! Juuri sellaiset kun halusin, vaikka kenkien pohja ei ollutkaan juuri sellainen mitä etsin. Totesin kuitenkin, että mikä merkitys sillä traktoripohjalla loppuen lopuksi sitten onkaan jos sellaisia ei kerta löydy. Palaan pian suomeen, jossa talvi tekee tuloaan, ja rämpiessäni noilla lumen peittämillä kaduilla, ei pohja näy kuitenkaan!

Kengät ovat mun jalassa erittäin hyvät, ja kengänkärki on oikein kivan muotoinen. Mitkään merkkikengäthän nuo eivät ole, mutta muutamat kengät olen kyseisestä kaupasta ostanut aiempinakin vuosina, ja olen ollut niiden istuvuuteen sekä laatuun eritäin tyytyväinen, joten mikäs siinä!

Hyrr, marraskuu

Lauantai-aamun starttasin hankkimalla salikortin, jonka jälkeen vietin sitten pari tuntia treenaamassa. Salin jälkeen lähdin suihkun kautta treffaamaan Vilmaa. Kamera kulki suunnitellusti mukana, joten räpsittiin parit kuvat aallonmurtajan tuntumaasa. 

Torstaina kävin kampaajalla napsasemassa about 10 senttiä pois mun (kuulemma) liian pitkistä kultakutreista. Tietysti tajusin vasta nyt näitä kuvia katsellessani, että yhdessäkään kuvassa ei näy hiusten latva, eli näistä kuvista ei ole kamalasti iloa mun uuden lookin esittelemisessä.

Täällä säät ovat alkaneet olla marraskuun mukaisia, eli lämpötila öisin on ollut 14 astetta. Pävisin ei ole enää pärjännyt lyhythihaisella t-paidalla, vaan päälle on pitänyt lisätä villapaitaa. Kuulostaa varmasti ihan umpi typerältä lukea kuinka voivottelen kylmyyttä lämpötilan ollessa silti n. 20 astetta haha :D