Matka starttasi Helsinki-Vantaan lentokentältä aikalailla jännittynein fiiliksin. Ensin lennettiin Lontooseen, joka oli vielä siedettävän pituinen lento. Lontoosta Hong Kongiin lennettäessä ei enää oltukaan niin hymy suin. Kuin kanat orrella yritettiin väännellä itseämme jonkinlaisiin järkeviin asentoihin, joissa saisi nukuttua. Mä kun olen vielä niitä lentokone -nukkujia, jonka jalat törröttää todennäköisesti vierustoverin suussa... Lento kesti yli 11 tuntia, joka oli varmaan syy siihen, että hymy hyytyi aika nopeasti. Lähes kahdeksan tunnin huilaustauko Hong Kongissa teki ihan terää. Pienet vahinkopäikkärit virkistivät, jonka jälkeen olikin taas kivaa lähteä yhdeksäksi tunniksi luikertelemaan lentokoneeseen ja etsimään hyvää uniasentoa seuraavaa yötä varten. Lopulta oltiin perillä Sydneyssä!
Ensimmäiset neljä yötä vietettiin pienessä air bnb:n kautta vuokratussa kämpässä, joka ikävä kyllä oli pieni pettymys sinne väsyneenä ja matkasta uupuneena saavuttaessa. Siivous oli jäänyt enemmänkin kuin vähän puutteelliseksi, ja voitte varmaan kuvitella, millaista kritiikkiä kolmen vihaisen akan suusta tuli, jotka olivat viettäneet viimeiset kaksi yötä lentokoneessa koiran unta nukkuen, jos edes sitäkään… Nämä kolme akkaa änkivät sitten kaiken kukkuraksi tietysti samaan sänkyyn nukkumaankin. Ei läheisyys silloin tällöin ole pahasta, mutta välillä aamuisin herätessä kolotti hieman.
Seuraavat kolme yötä tuli vietettyä hostellissa Bondi Beachilla. Nämä yöt tuli myös vietettyä tiiviissä tunnelmissa, kun tämä sama kolmenkopla oli tungettuna yhteen makuuhuoneeseen kaikkine tavaroineen ja rinkkoineen. Hetken jo kaduin, että en aloittanut pyörittämään tän matkan ajalta jonkinlaista videoblogia, mutta ehkä parempi niin. En tiedä olisiko tällainen menininki aiheuttaa ulkopuolisissa katsojissa ilon vai häpeän kyyneliä...
Viikon jälkeen jätettiin Sydney taakse, ja suunnattiin pohjoisempaan, lämpimämpiin maisemiin Gold Costille. Kanahäkissä elämisen jälkeen oma huone, joka vastaa kooltaan samaa, kuin hostelli, jossa yövyimme kaikki kolme, tuntuu aika luksukselta!! Meidän aika tässä kämpässäkin on huomenna aamulla ohi, ja suunnataan nokka kohti Byron Bayta! Tää tyyppi nukahtaa kuitenkin pystyyn än yy tee nyt, joten hyvät yöt, kuulette musta taas pian!
