Nyt eletään taas sitä hullun lukurumban aikaa. Illalla asetetaan puhelimen herätyskello rinkuttamaan aamu kuudesta alkaen. Kun vihdoin ja viimein päästään irtautumaan pehmeästä untuvapeitosta, muhkeista kahdeksasta tyynystä ja naamalla kehräävästä kissimirristä, onkin pistettävä töpinäksi. Kiinnostaisi päästä opiskelemaan, ja sehän vaatii töitä!
Jengi postailee sosiaaliseen mediaan kuvia kirjapinoista jotka alkavat kasvaessaan muistuttaa pikkuhiljaa Pisan kaltevaa tornia. Aamulla kirjastoon, päivän aikana istutaan takamus tasaiseksi kuin tiiliseinä, ostetaan yhden käden sormien verran take away kahvia, ja päivän päätteeksi mennään kotiin fiiliksissä siitä, että huominen tulisi olemaan täsmälleen samanlainen.
Miten yritän itse tasapainottaa mun lukukevättä ja miten pyrin lukemaan? Mulla oli tohon muutama viikko sitten vielä tarkka ja itsevarma suunnitelma. Sitten marssin iloisena tyttönä valmennuskurssille, ja lähdin sieltä lähes itkien verta... Tsiisus mitä kaikkea ne keksii aivojen kiusaksi. Huonon lukupäivän jälkeen on ihan luonnollista, että suututtaa ja raivostuttaa. Itseinhon kertoimet paukkuvat lähellä sataa prosenttia ja fiilis on tosi pessimistinen. Siinä tilanteessa onkin sitten osattava purkaa paskaa fiilistä johonkin.
Oon ihan tyytyväinen, että ton päivän jälkeen löysin itseni Elixian saunasta pefletti kädessä ihan mahtavan treenin jälkeen miettimästä, kuuluuko tosiaan tämän pefletin muovipinnalle, vaiko paperipinnalle istua. Suuret huolet.
Mun omalla kohdalla ne ovat pieniä, mutta merkittäviä asioita, joita tarvitsee arkeen luku-urakan keskellä. Kirjastossa vietetyn päivän jälkeen suuntaan usein salille. Se on mulle ainoa tapa tällä hetkellä purkaa aivokuoleman tuntuista fiilistä. Mun treenaaminen on noussut ihan uudelle levelille tämän kevään aikana. Oon nimittäin liittynyt ähkiöiden joukkoon. Eli niiden, jotka vetää vielä kuusi pakkotoistoa ollessaan ihan loppu. Ja juuri ne kuusi vikaa kriittistä toistoa saavat mut kuulostamaan siltä, että synnytän näkymätöntä lasta.
Kaikessa ei tarvitse olla luonnostaan hyvä, mun mielestä halu ja intohimo luovat motivaation jonkin asian tavoittelemiseksi. Itseään kohtaan ei saa olla liian ankara niinä päivinä, kun lukeminen ja opiskelu ei onnistu. Ankaruudella ruokit itseinhoa vallan mahtavalla tavalla!
Mä uskon, että kun halua on tarpeeksi ja asenne on oikea, pystyy ihan hyvin saavuttamaan niitä asioita, joista unelmoi. Ihanteellisinta tietysti on, että lukumotivaation rinnalla motivoidutaan myös nukkumaan tarpeeksi, syömään monipuolisesti, ja aloittamaan aamu juomalla mitä erikoisempia litkuja sisältäen kalanmaksaöljyä, kaikki vitamiinit väliltä a-k, sekä spiruliinaa jotta juomaa värittäisi epämääräisen rakenteen lisäksi vielä kamala vihreä väri! Kyllä yhden kevään jaksaa paiskia hommia hullun lailla, se palkitaan! Mikään ei tule itsestään, tai jos tulee, niin voihan höhlä. Mun mielestä unelmien tavoitteleminen ja niiden eteen töitä tekeminen kasvattaa, siinä samassa oppii itsestään hirmuisesti! Tänään opin sen, että mä en tule saamaan itseäni vällyjen välistä aamu viideltä yhtään mihinkään. Ystävänpäivän kunniaksi megapaljon tsemppihaleja kaikille kevääseen!
-Ja voin muuten sanoa, että pefletin nihkeälle muovipuolelle istuessa se myös liimautuu tyylikkäästi kiinni takamukseen noustessa lauteilta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti