On niin paljon ihania ja positiivisia juttuja, joita odotan palatessani Suomeen! Olen viimeiset pari viikkoa stressannut kamalasti kotiin paluuta. On hirmu jännittävää kahden kuukauden jälkeen nähdä kaikki kaverit! "Mitä jos kaikki asiat ovat ihan muuttuneet", "mitä jos kukaan ei odota mua suomeen"?
Muutos ilmastossa tulee olemaan tällaiselle vilukissalle iso pala. 20 asteen ero lämpömittarissa alemmas ei kuulosta miellyttävältä. Ja se kaikki hullunmylly kotona. En enää asukaan kahdestaan mummin kanssa, vaan yhtäkkiä mun taloudessa on mun lisäksi neljä muutakin henkilöä, joista kaksi pienintä on vielä siinä "Yääääh lupasit että saan mennä lastenohjelmien jälkeen ulos" -iässä... No ei nyt aivan, onhan mulla perhettäkin ikävä. Ainakin vähäsen ;)
Kaikista kauhein ikävä mulla on kaikkia kavereita! Ja tietysti sitä, kuinka viikonloppu aamuna haluaisin nukkua rauhassa pitkään, mutta pieni valkoinen hauveli rientää (äidin pyynnöstä tietenkin) hyppimään mun sänkyyn ja pusuttelemaan hullun lailla. Ellei se ole meidän hauveli joka mut herättää, niin todennäköisesti äiti on innostunut pesemään mun peilejä lauantai-aamuna, tai sitten joku alakerrassa pitää niin kovaa meteliä, että varmasti raikuu koko pääkaupunkiseudulla!
Mun rahatkin loppui kesken, joten nyt vaan sormet ristissä toivon, että kaikki kamat mahtuisi matkalaukkuun takas tullessani ylittämättä painorajaa. Oon tosin jo suunnitellut varatoimenpiteen, jolloin mun tulee puetuksi päällekkäin jokainen laukkuun mahtumaton vaate alusvaatteita myöten. Paras siis, että laukussa on tilaa, että mahdun itse lentokoneessa istumaan ilman että mun kerrospukeutuminen estäisi mun takapuolen mahtumisen penkkiin. Olenpa hauskalla tuulella, tai ehkä vaan väsynyt...
Toivottavasti olen tervetullut kotiin ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti