Without asking a clear question, there won't be a clear answer

Yritän tänne taas kiireiltäni rustailla vähän useammin. Peruskoulun loppu häämöttää jo, ja tää on mulle tälläsenä stressaavana ihmisenä aika kaameeta aikaa. Aina kun koulussa en ymmärrä jotain asiaa, niin meen jotenkin ihan paniikkiin. Ei se musta näy ulospäin, mutta henkisesti mun tekis mieli vaan huutaa ja itkeä siinä tilanteessa ja purkaa sitä stressiä johonkin. Nyt oon tosiaan parina iltana saanutkin käytyä hermolenkillä; Lämpimästi päälle, napit korviin, musat täysille ja menoksi. Vähän tuolla tosiaan on liukasta, mutta en oo antanut sen haitata! 

Keskiviikkona en saanut hallittua mun himoa herkkuja kohtaan, joten pyöräytin muutamat letut mulle ja pikkusiskolle. Rennostihan se iltapäivä sujui siinä katsoen h2o:ta ja herkutellen lettuja, vaikka olisin voinut opiskella, ja tehdä kouluhommia vähentääkseni stressiä siitä, etten jossain kokeessa onnistukkaan, mutta mä löysin itseni sohvalta köllötttämästä siskon kanssa... Hups!