Pari sanaa nykyhetkestä

Eilen aamulla kirjoittelin tätä tekstiä rauhallisen aamun merkeissä. Istuskelin ruokapöydän ääressä juoden aamukahvia, joka osoittautui suureksi virheeksi. Voitte varmaan arvata, kuinka monta litraa kyyneliä oli ryöpytä paineella ulos mun silmistä, kun mun täysin koskematon kahvi kaatui läppärin näppäimistölle. Huomasin muuten aika nopeasti tuijottavani pimeää näyttöä. Siinä sitten ruuvailtiin koneen osia irti toisistaan, ja nyt voin vain toivoa ja rukoilla, että tuo lähtisi vielä jonain päivänä käyntiin - tuskimpa...

Vielä pari viikkoa sitten tää tyttö ei istuskellut ikkunalaudalla, juonut aamukaffea ja katsellut nauttien ikkunasta ulos. Tästä eteenpäin tosin taidan juoda tuon aamukahvin vauvojen nokkamukista niin säästytään ylimääräisiltä sähläyksiltä. Melkein kaksikymmentä vuotta espoolaisesta meikäläisestä tulikin pari viikkoa sitten stadilainen, wohoo! Olin jo hieman suunnitellut super aktivoituvani täällä blogin puolella muuton jälkeen, mutta nyt kun joudun kaiken rustaamaan perheeni koneella täällä Espoossa, niin veikkaan että mun megahyperaktivoitumiseeni menee vielä jonkin aikaa.

Eilistä äksidenttiä kahvin kanssa lukuunottamatta, kaikki ovat kotona sujuneet todella kivasti. Kai tässä pitää seuraavaksi alkaa metsästämään jotain läppärin tapaista masiinaa, jotta saataisiin tämäkin sivusto taas herätettyä eloon!