Aihetta jatkaen äidinkielen parissa, voinkin kertoa teille mun pari viikkoa sitten olleesta äidinkielen tekstitaidon kokeesta. Pisteytys menee seuraavalla tavalla: Tekstejä on kirjoitettava 3, ja täydet pisteet ovat kuusi pistettä per tehtävä, jotka sitten kerrotaan kahdella ja näin rakentuu kokeen arvosana. Itse nappasin jokaisesta tehtävästä niinkin hyvät pisteet, kuin pyöreimmästäkin pyöreimmät nolla pistettä. Niin mitenköhän… Minä, jonka äidinkielen numero on paistanut aikaisemmin todistuksessa hehkuvana kaksinumeroisena lukuna.
Kun stressikerroin vilkkuu jatkuvasti kuukaudesta toiseen vahvempaa kuin punaista, mikään ei onnistu kehuttavasti, paitsi urheilu, joka on ainoa järkevä keino purkaa jatkuvia paineita. Ensin kymmenen kilsan lenkki ulkona ja siitä salille. Sen jälkeen on supermahtava olo!! Oon aina hokenut täällä kuinka tärkeetä on nukkua tarpeeksi, ulkoilla, syödä monipuolisesti ja liikkua, jonka lisäksi vielä pitää omaa sosiaalista elämää yllä. Tällä hetkellä kuitenkin noilla kaikilla osa-alueilla toimiminen ei riitä. Stressi, ei ainoastaan vaan ylppäreistä, vaan oikeastaan kaikesta, joka on tällaisen oravanpyörän aiheuttanut, saa ihmisen taistelemaan negatiivisuuden ja positiivisuuden välillä. Koko ajan yritän pitää pään ylhäällä ja ajatella kaikkea hyvää. Väsymys ja uupumus kuitenkin yrittää koko ajan jyrätä tän kaiken, ikään kuin piru ja enkeli tossa harteilla pomppimassa. Oon ollut aina sellainen, etten opi mitään kertailemalla asioita mutu tuntumalla. Loppupeleissä noi kirjoitukset ovat kuitenkin ohi nopeammin kuin huomaankaan, jonka jälkeen voi levähtää hetken.
Päätin pari vuotta sitten jättää taakseni noi negatiiviset lörpötykset ja varsinkin ikävistä aiheista tänne kirjoittelun, joka luo kirjoittajasta helposti negatiivisen kuvan. Tavoitteena oli oman positiivisuuden ruokkiminen, jossa onnistuinkin! Postaukset siitä, miten kamalasti akne vaikuttaa mun itsetuntoon, ja vihjailevat tekstit siitä, miten jostakin tärkeästä luopuminen tuntui ylipääsemättömältä, saivatkin rinnalleen nyt tämän. Pari vuotta taaksepäin pääsin eroon mun iänikuisesta negatiivisuudesta jonka jo kuvittelin olevan osa mua ja hyväksyin sen. Hyvä että pääsin siitä eroon, koska nyt tiedän, miten paljon elämällä on antaa jos asenne vaan on positiivinen. Siihen siis on mun pyrkimykseni jälleen, kun viime aikoina on vähän tullut lipsuttua! Vaikka välillä väsähtää niin on vaan tärkeetä pitää tsemppi päällä!
Kaikille nyt keväällä kirjoittaville superisti tsemppiä!
